Tehtävä 2: Kemijoki

Erkki nousi istumaan sänkynsä reunalle. Erkki ei tuntenut minkäänlaista väsymystä, vaikkei ollut nukkunut edeltävänä yönä lainkaan. Kelloradio näytti lukemaa “4:31”. Monet kääntäisivät vielä kylkeä, mutta Erkki nousi seisomaan, suunnisti keittiöön ja laittoi kahvit tippumaan, rutiinin tuomalla varmuudella. Kulahtaneen, Braun-merkkisen kahvinkeittimen päästämä infernaalinen mekkala kaikui pitkin Erkin ahdasta asuntoa Helsingin Kalliossa, samalla kun Erkki penkoi jätesäkistä likaisten vaatteiden joukosta niitä riepuja, jotka olivat vähiten likaisia.

Kahvit juotuaan ja sinisen verryttelypuvun löydettyään Erkki lähti koleaan ulkoilmaan. Kadun varteen pysäköity, sininen Volkswagen Golf oli kerännyt yön aikana sakkolapun. Erkki ei antanut tuolle paperinpalalle mitään huomiota, vaikka vastaavassa tilanteessa hän olisi vielä jokin aika sitten repinyt pelihousunsa. Erkki avaa oven ja istahtaa kuljettajan paikalle. Ennen auton käynnistämistä hän tarkistaa hansikaslokeron vielä kerran. Vain homehtunut luumu, muttei lääkkeitä. Kaikki oli lopussa.

Erkki käynnistää auton ja laittaa radion päälle, josta tulevat päivän ensimmäiset uutiset. Erkki muistaa, että nyt onkin syyskuun yhdestoista päivä. Erkkiä ei satu kiinnostamaan studiovieraan teoriat mahdollisesta salaliitosta, ja hän vaihtaakin kanavaa. Tämä antipatia koko tapausta kohtaan ei johtunut Erkin itsekkyydestä ja “niin kaukana, ei kiinnosta” –asenteesta, vaan enemmänkin kyllästymisestä. Ei pelkästään kyllästymisestä 9/11-uutisointia kohtaan, vaan kyllästymisestä koko elämää kohtaan.

Epämääräisen ajan kuluttua Erkki huomaa ajavansa kolmostietä pitkin. Hän ohittaa rekan juuri ennen Hyvinkään rajaa. Samanlaisen rekan, joka oli aloittanut Erkin oman ristiretken elämän mielettömyyttä vastaan. Raijan matka oli katkennut Mannerheimintielle kahta vuotta aiemmin. Rekkakuski ei huomannut Raijan polkupyörää, ja tämän painettua jarrupoljinta oli ollut jo liian myöhäistä. Erkki muistaa viimeisen aamiaispöytäkeskustelunsa Raijan kanssa. Tämä höpötti uudesta suosikkisarjastaan Mentalistista, mutta Erkkiä kiinnosti sillä hetkellä vain uuden Fingerporin sisäistäminen Helsingin Sanomista.

Samalla hetkellä iskelmäradion kappale vaihtuu vanhaan tuttuun klassikkoon. “Karavaanari, karavaanari on kaikki kaveri!” Samuli Edelmann oli muistutus niistä ajoista, jolloin Erkki ei tarvinnut lääkkeitä elämisensä ehdoksi. Karavaanari soi alituiseen radiosta, kun Erkki ja Raija lähtivät kalastusretkelle pohjoiseen. Kemijoella sai helposti ahvenia. Ahti tosin soi antimiaan vain Raijalle, Erkin saaliin jäätyä huomattavasti laihemmaksi.

Erkki muisteli tuota retkeä, mutta havahtui jälleen nykyhetkeen. Hämeenlinnasta olisi vielä pitkä matka Kemiin. Ehkä tällä kertaa Ahti olisi suotuisampi.