Eväskassi

 

Pekon isä ei lainkaan pitänyt Pekon uudesta kampauksesta. Pekko oli vielä joitakin vuosia aiemmin pellavatukkainen “äidin pikku enkeli”, mutta nyt Pekon hiustyyli oli muuttunut tyystin erilaiseksi, tämän vanhempien kauhuksi. Pekon hiukset ylettyivät jo olkapäille, aivan kuten Ramonesin levykannessakin. Tuo äänite oli tehnyt Pekkoon hyvin vahvan vaikutuksen, ja musiikin kautta Pekko pystyisi nyt purkamaan sisällä vellovia tuntojaan, jotka oli pellavatukkaisena purkanut Turtles-figuureilla. Viikkorahat oli menetetty, mutta Pekko sai erävoiton vanhemmistaan.

Pekko tapasi Tapanin kirjaston läheisyydessä. Tapanilla oli mukanaan tämän isoveljen hankkima “eväskassi”. Nuokkarille ei olisi mitään asiaa tuon kassin kanssa, joten Pekon ja Tapanin määränpää olikin lähimetsä. Kun kaverukset olivat taivaltaneet metsässä riittävän pitkän matkan, he istahtivat kiville ja ottivat kaljapullot kassista. Keskiolut lämmitti Pekon kurkkua, vaikka syksy oli tehnyt tulonsa jo selväksi. Olut maistui Tapanin mukaan “kuselle”, mutta se toi Pekkoon lämpimän ja mukavan olon. Olon, jota Pekko ei ollut koskaan aiemmin tuntenut. Jotain aivan uutta oli myös Tapanin isoveljen lehtikokoelman löytäminen. Se kokemus oli toisaalta hieman pelottavakin…