Ensimmäinen kirjoitus

Jokainen kirjoitushommia edes jossain vaiheessa elämäänsä tehnyt on havainnut, miten hankalaa kirjoittamisen aloittaminen voi olla. Tekstiä ja ideoita saattaa pulputa muulloin, mutta heti kun olisi pakko pusertaa itsestään jotain ulos, on runosuoni ehtynyt. Maarika Iijolaisen sähköpostin vastaanottamisesta ei ole tätä kirjoittaessa kulunut edes kahta tuntia, ja nyt jo olen kirjoittamassa ensimmäistä luovan kirjoittamisen kurssin kirjoitusta. Tätä kirjoittaessa ovat Kurnajaiset melkein ovella, muitakin koulujuttuja olisi ilmeisesti tehtävä (tai edes aloitettava) ja ideoita toisenlaisia tekstejä varten olisi vaikka lampaat söisi.

Toisenlaisia tekstejä? Tässä vaiheessa lienee syytä huomauttaa, etten ole kirjoittamassa ensimmäistä kertaa. Äkkiä laskettuna olen kirjoittanut viime vuoden elokuun jälkeen noin tuhat eri artikkelia: netissä ilmestyvälle Lammas Zinelle, painettavalle Toinen Vaihtoehto -lehdelle, omalle Piparnakkelin Pandaluola –blogille/nettisivulle, pariin muuhun blogiin “vierailevana tähtenä” sekä parille muulle taholle, joista en tässä vaiheessa viitsi vielä pitää meteliä. Näiden tekstien sanamäärät vaihtelevat sadasta tuhanteen, ja myös sisältönsä puolesta ne vaihtelevat. Suurin osa kirjoitetuista jutuista ovat arvioit levystä, keikoista, sarjakuvista ja keikoista, satunnaisia kolumneja sekä haastatteluja unohtamatta. Mukaan kun vielä lasketaan erilaiset koulutyöt ja kurssitehtävät, niin luulisi kirjoittamisesta tulleen jo rutiinia. Kaiketi olen sen vuoden aikana myös kehittynytkin, ainakin toivon niin käyneen.

Voi olla, että minussa on aina kytenyt kipinä kirjoittamiseen, vaikken ole siitä aina ollut tietoinen. Kirjoittamisintoni nykyisessä laajuudessaan roihahti liekkeihin puolivahingossa, ja joku on kaatanut sitten bensaa liekkeihin. Kokeilin blogiin kirjoittamista, ja siitä se sitten lähti. Enpä uskonut vuosi sitten, että kirjoittaisin näin paljon tällä hetkellä. Tai sitä, että olisin ilmoittautunut tälle opintojaksolle. Levyarvioiden kirjoittaminen on hankalampaa, kuin päällepäin voisi kuvitella. Niiden kautta ilmaisen jopa tahtomattani omia mielipiteitäni, odotuksiani ja asenteitani. Täysin objektiivista arviota ei voi koskaan tehdä, vaikka se kuinka yritettäisiin piilottaa asiallisuuden alle. En ole kirjoittanut juurikaan fiktiota, mutta se on ehdottomasti sellainen taito, jonka haluaisin oppia.

En missään nimessä pidä itseäni täydellisenä kirjoittajana. Haluan kehittyä kirjoittamaan yhä parempia tekstejä, sekä sisällöllisesti että rakenteellisesti. Yritän välttää itseni toistamista löytämällä vaihtoehtoisia keinoja ilmaista itseäni, ja olen valmis omaksumaan uusia kirjoittamistapoja. Vuoden aikana olen oppinut myös “ottamaan rennosti”, eli en pakota itseäni kirjoittamaan kun siitä tule mitään. Kynä ja muistivihko kulkevat aina mukanani, sillä eihän sitä koskaan voi aavistaa, milloin seuraava idea tulee mieleen. Kehittymishalun takia olen valinnut tämän opintojakson. En halua oppia kirjoittamaan minkään tietyn kaavan mukaan, vaan haluan ammentaa kurssista ideoita ja vinkkejä kirjoitustaitoni kehittämiseksi. Samasta syystä olin alkukesällä tieteellisen kirjoittamisen kurssillakin, vaikkei se omaa alaani suoranaisesti olekaan. Yhteen muottiin jämähtäminen on nimittäin jotain sellaista, mitä haluan välttää. Tämä koskeen kaikkia elämän osa-alueita, ei pelkästään kirjoittamista.

Jouni P.

Ps. Älkää hämääntykö Piparnakkeli-nimimerkistä. Se on jo integroituna tunnuksiini, ja on käytössä muillakin sivuilla tämän blogin lisäksi.